Päätykappaleiden paksuuden määrittelyjärjestelmä sisältää useita käsitteitä. Laskettu paksuus δ on eri lukujen kaavoilla laskettu paksuus. Mitoituspaksuus δd on lasketun paksuuden δ ja korroosiovaran C2 summa. Nimellispaksuus δn on mitoituspaksuus δd plus teräksen paksuuden C1 negatiivinen poikkeama pyöristettynä ylöspäin teräksen standardispesifikaatioon eli piirustukseen merkittyyn paksuuteen. Tehollinen paksuus δe on nimellispaksuus δn miinus korroosionvara C2 ja teräksen paksuuden C1 negatiivinen poikkeama. Aihion paksuus δs=δ + C1 + C2 + Δ1 (ensimmäinen suunnittelun pyöristysarvo) + C3 (käsittelyn ohennusmäärä) + (toinen valmistuspyöristysarvo). Lisäksi pienin muovauspaksuus viittaa paksuuteen, joka on taattava kuumavalssattujen sylintereiden tai kuperoiden päätykansien muodostamisen jälkeen. sen arvo ei ole pienempi kuin suunnittelupaksuus.
Päätykappaleiden päämuovausmenetelmät ovat leimaaminen ja kehruu. Kuumakehruuvauksessa hyödynnetään periaatetta, että metallimateriaalien lujuus heikkenee lämpötilan noustessa, lämmittäen paikallisesti kehrättävää aluetta ja kehrämällä sen sitten muotoon. Kuumakehruumuovaustekniikka ei vaadi kalliita muotteja, se on rajoittamaton ei--standardikokoisten päiden tuotannossa, sillä on suhteellisen alhaiset tuotantokustannukset, korkea mittatarkkuus ja säädettävä lopullinen kehruulämpötila.